Lähikuvaus
Lähikuvaus (makrokuvaus) tarkoittaa pienten kohteiden kuvaamista läheltä. Lähikuvauksessa kuvaussuhde (suurennussuhde) kertoo, minkä kokoisena kohde kuvautuu filmille.
kuvaussuhde = kohteen koko filmillä / kohteen koko luonnossa
Kinofilmiruudun koko on 24 mm x 36 mm. Jos objektiivin kuvaussuhde on esimerkiksi 1:3, kuvautuu luonnossa 72 millimetrin pituinen kohde filmille 24 millimetrin eli kinofilmiruudun lyhyemmän sivun mittaisena. Vastaavasti 18 millimetriä pitkä hyönteinen on kinofilmiruudun pidemmän sivun pituinen kuvaussuhteella 36 mm / 18 mm = 2:1.
Loittorengas
Hyvin pienten kohteiden kuvaamisessa ongelmana on, että normaalia objektiivia ei voi tarkentaa riittävän lähelle. Loittorengas siirtää objektiivin tarkennusaluetta, joten se tarkentuu lähemmäksi. Loittorenkaan kanssa objektiivi ei kuitenkaan enää tarkennu kauas.
Seuraava kaava antaa halutulla kuvaussuhteella tarvittavan loittorenkaan pituuden.
loittorenkaan pituus = objektiivin polttoväli * kuvaussuhde
Kaava pätee, kun objektiivi on tarkennettu äärettömään. Mielivaltaiselle etäisyydelle tarkennetun objektiivin vaatima loittorenkaan pituus lasketaan tarkemmalla kaavalla:
loittorenkaan pituus = M * F + (F - d / 2 * (1 - sqrt(1 - 4 * F / d)))
missä M = kuvaussuhde, F = polttoväli ja d = tarkennusetäisyys
Suurilla kuvaussuhteilla filmille osuu vähemmän valoa kuin objektiivin nimellisen arvon mukaan pitäisi. Lähelle tarkennettaessa objektiivin tehollinen aukko (eli aukko jonka mukaan tarvittavan valon määrä tulee laskea) on:
tehollinen aukko = merkitty aukko * (kuvaussuhde / epäsymmetrisyyskerroin + 1)
Epäsymmetrisyyskerroin on objektiivin lähtöpupillin ja tulopupillin halkaisijoiden välinen suhde. Epäsymmetrisillä objektiiveilla himmentimen aukko näyttää erisuuruiselta objektiivin edestä ja takaa katsottaessa.
Lisätietoja
- Matti Valveen lähikuvaussivut
- Macro Photography (photo.net)